Sisustustyylit – avain ajanmukaiseen sisustamiseen 2/2

Sisustustyylit kertovat aikansa arjesta ja estetiikasta. Tässä blogisarjan toisessa osassa jatkamme matkaa uusklassismista modernismiin ja tarkastelemme, kuinka eri aikakaudet ovat muovanneet kotimme sisustusta.

Sisustuksen suuria suuntauksia kutsutaan sisustustyyleiksi. Jokainen tyyli on jättänyt oman jälkensä arkkitehtuuriin ja sisustukseen, ja niiden eri elementit, kuten uusklassinen symmetria tai modernismin selkeys, näkyvät kodeissamme edelleen.

Itse olen aina ollut kiinnostunut sisustuksen tyylihistoriasta. Uskon nimittäin, että menneestä ammentaminen paitsi rikastuttaa sisustussuunnittelua että auttaa luomaan ajattomia ja persoonallisia koteja.

Blogisarjan ensimmäisessä osassa esittelin tyylikaudet antiikin ajasta referenssiin. Tässä toisessa osassa matkaamme uusklassismista moderniin aikaan. Kirjoitusten lähteinä olen hyödyntänyt Leena Nokelan Sisustustyylit-teosta sekä Hannu Rinteen Tyylikirjaa.

Uusklassismi

Uusklassismissa (1760–1830) palattiin antiikkiin. Suomessa se näkyi ensin kustavilaisuutena, myöhemmin empire- ja biedermeiertyyleinä.

Kustavilaisuus

Kustavilaisuus (1775–1810) syntyi Ruotsissa ja sai nimensä kuningas Kustaa III:lta. Kustavilaisuus palautti sisustuksen yksinkertaisuuteen, selkeyteen ja symmetriaan.

Sisätiloissa tasaiset seinäpinnat maalattiin ja niiden koristeena käytettiin maalattuja kehiä tai antiikin aiheisia koristemaalauksia. Suosituin väri oli helmenharmaa, mutta myös pastellisia vihreän, sinisen ja vaaleanpunaisen sävyjä suosittiin. Paneloitu katto maalattiin liimamaalilla valkoiseksi ja lankkulattiat kuurattiin suovalla vaaleiksi.

Kustavilaisuudessa huonekalujen jalat ja muodot pelkistyivät ja suoristuivat, ja ne koristeltiin urituksin. Tyyliltään huonekalut olivat kevyitä ja hillittyjä. Rokokoon kukkakankaat korvattiin raikkailla raidoilla.

Empire

Empiretyyli (1804–1830) nimettiin Napoleon I mukaan, ja se kulkeutui Ruotsin kautta Suomeen. Arkkitehtuurissa empire näkyy meillä vahvasti edelleen esimerkiksi Engelin suunnittelemissä rakennuksissa Helsingin Senaatintorilla.

Sisustuksessa sisäseinien sävyt kirkastuivat empiren aikana. Koristemaalausten sijaan yhtenäisiä seinäpintoja maalattiin heleämmillä vaaleanpunaisen, vihreän tai sinisen sävyillä. Myös paperitapetit alkoivat yleistyä.

Empire suosi tummia mahonkihuonejaluja, joita jäljiteltiin myös vaaleaa puuta maalaamalla. Tuolien selustassa näkyi englantilaistyyppinen kaareva ristikko, suosittu oli myös perinteinen pinnatuoli. Runsaasti poimutetut verhot koristivat ikkunoita.

Biedermeier

Biedermeier-tyyli (1830–1850) kehittyi empirestä ja oli erityisesti porvariston suosiossa. Tyylin myötä olohuoneesta tuli yhä keskeisempi osa kotia, ja siellä vietettiin viihtyisää perhe-elämää.

Biedermeier korosti kodikkuutta ja käytännöllisyyttä, mikä näkyi huonekalujen pelkistetyissä muodoissa ja tekstiilien tuomassa mukavuudessa. Empiren jäykät linjat korvattiin kaarevilla muodoilla. Tyylin huonekaluissa suosittiin edelleen mahonkia sekä hillittyjä koristeita.

Kertaustyylit

Kertaustyylit (1830–1900) kierrättivät aiempien vuosisatojen valtatyylejä kiihtyvällä tahdilla: uusgotiikka, uusrenesanssi, uusbarokki, uusrokokoo ja uusklassismi seurasivat toisiaan. Teollistuminen mahdollisti huonekalujen massatuotannon ja toi tyylikalusteet useamman ulottuville.

Kertaustyyleissä korostuivat lukuisat koristeet, runsaat verhot ja tummat sävyt. Sisustamisessa yhdisteltiin eri aikakausien elementtejä, kuten goottilaisia kaaria ja rokokoon koristeellisuutta, tai jopa sisustettiin kodin eri huoneet eri kertaustyylien mukaisiksi. Asuntojen valaistus koheni, kun kynttilät korvattiin öljylampuilla ja myöhemmin sähkövalolla.

Jugend

Eurooppalaisesta art nouveau -tyylistä puhutaan Suomessa yleensä jugendina (1890–1915). Jugendissa haluttiin korostaa kansallisia erityispiirteitä ja identiteettiä kannanottona tuon ajan poliittisiin oloihin.

Jugendissa näkyvät kaarevat linjat sekä orgaaniset luonnon- ja kasviaiheet – esimerkiksi ns. joutsenkaulaviiva on yksi tyylin tuntomerkkejä. Huonekalut olivat pelkistettyjä, jykeviä ja kansanomaisia. Käsityötaitoa ihailtiin, ja tänä aikana syntyi esimerkiksi Gallen-Kallelan Liekki-ryijy kansallisromanttiseen Hvitträskiin.

Modernismi

1900-luvun alun modernismi syntyi vastapainona kertaustyylien koristeellisuudelle. Yksinkertaiset linjat ja uudet materiaalit, kuten teräs, lasi ja vaneri, mullistivat sisustussuunnittelun.

Funktionalismi oli yksi modernismin tärkeimpiä periaatteita. Funktionalismi korosti käytännöllisyyttä ja tarpeettoman koristeellisuuden poistamista. Muoto seurasi toiminnallisuutta – esineiden tuli olla sekä esteettisesti miellyttäviä että käytännöllisiä.

Modernismi pitää sisällään useita alavirtauksia. Esimerkiksi Suomessa 1920-luvun klassismi katsoi jälleen antiikkiin ja toi symmetrian takaisin arkkitehtuuriin. Samaan aikaan art deco ja funkkis korostivat geometrisia kuvioita, kiiltäviä pintoja ja pelkistettyjä, pyöreitä muotoja.

Suomalaisessa suunnittelussa 1950–1960- luvut olivat suunnittelun kulta-aikaa, ja Finnish Design syntyi ilmiönä. Tyyli toi lämpimiä puupintoja ja sulavalinjaisia huonekaluja ja sisustusesineitä selkeisiin, toiminnallisiin tiloihin.

Sisustustyylien historia osoittaa, että vanha ja uusi voivat täydentää toisiaan. Erilaisia tyylejä yhdistelemällä on mahdollista luoda persoonallinen ja ajaton koti, joka kertoo asukkaidensa tarinaa.

Jos kaipaat sisustussuunnittelijan apua kotiprojektiisi, tutustu sisustussuunnittelun palveluihini ja varaa ilmainen kartoituskäynti. Suunnitellaan yhdessä sinulle kaunis ja toimiva koti.