Sisustustyylit – avain ajanmukaiseen sisustamiseen 1/2

Eri sisustustyylit ovat jättäneet omaleimaisen jälkensä sisustukseen, väreihin ja huonekaluihin. Tässä kaksiosaisessa blogissa esittelen keskeisimmät sisustuksen tyylikaudet tuntomerkkeineen.

Sisustustyyleillä tarkoitetaan sisustuksen suuria suuntauksia, joita ovat esimerkiksi renessanssi, barokki, rokokoo tai uusklassismi. Nämä tyylit jättivät oman omaleimaisen jälkensä asuntojen kiinteään sisustukseen, huonekaluihin, väreihin, kuvioihin ja materiaaleihin.

Sisustustyylit ovat osa yhteistä kulttuurihistoriaamme siinä missä arkkitehtuurikin. Sisustustyylien tunnistaminen on mielestäni osa “sisustajan yleissivistystä”: millaiset tyylin tuntomerkit ovat vallinneet milloinkin. Kun eri tyyleistä tunnistaa keskeiset yleispiirteet, on niitä hauska bongailla rakennuksista, sisustuksista ja huonekaluista.

Elämä eri aikoina on aina heijastunut siihen, miten asumme. Tässä kaksiosaisen blogisarjan ensimmäisessä osassa listaan lyhyesti keskeisimmät sisustuksen tyylikaudet antiikista rokokoohon ja kerron, kuinka ne näkyivät sisustuksessa.

Antiikki, romaaninen ja goottilainen tyyli

Muinaisessa Egyptissä pyramidien ja temppelien värikkäissä maalauskoristeluissa oli paljon symboliikkaa. Egyptiläiset valmistivat lasiesineitä ja huonekaluja, ja jo tuolloin osattiin vaneroida, käyttää punoksia sekä upotuskoristelua. Egyptiläisten sotapäälliköiden käyttämä x-jalkainen kokoontaitettava istuin on vielä tänäkin päivänä käytössä ns. ohjaajantuolina.

Antiikin Kreikassa arvostettiin symmetriaa ja harmoniaa. Tämä näkyi varsinkin arkkitehtuurissa, kuten temppelien ja palatsien komeissa pylväsrivistöissä. Puisia huonekaluja ja keramiikkaa koristeltiin erilaisilla ornamenteilla. Tärkein huonekalu oli siro klismos-tuoli kaarevine jalkoineen. Kreikkalainen sisustus herätettiin myöhemmin henkiin uusklassismin aikana.

Roomalaiset säilyttivät ja jatkoivat Kreikan sisustuskulttuuria. Roomalaisille koti oli tärkeä paikka, jonka sisustuksessa keskityttiin viihtyisyyteen. Monenlaiset tekstiilit, kuten patjat, tyynyt, seinävaatteet ja verhot lisäsivät mukavuutta. Tuolin mallit lainattiin kreikkalaisilta, pöytänä oli yleismaailmallinen pukkijalkainen pöytä marmorikannella. Seinät koristeltiin seinämaalauksin.

Varhaiskeskiajalla ja keskiajalla vallitsivat romaaninen ja goottilainen tyyli. Varhaiskeskiajalla ihmisillä on ollut vain vähän huonekaluja, kuten raskastekoisia arkkuja sekä yksinkertaisia pöytiä ja penkkejä. Myöhemmin keskiajalla vallinnut gotiikka tunnetaan kirkkojen korkeista suippokaarisista ikkunoistaan. Muualla asuntojen mukavuus ja huonekalujen taso koheni keskiajan edetessä, tosin Suomessa elettiin vielä pitkään yksinkertaisissa savupirteissä.

Renessanssi

Renessanssi (Suomessa 1550-1650) on ensimmäinen sisustuksen suurista valtatyyleistä.

Antiikin aika vaikutti renessanssin suunnittelijoihin ja arkkitehteihin. Arkkitehtuurissa vallitsivat symmetria, geometria ja suorat linjat, josta linjakkuus tuotiin myös sisustamiseen. Suomessa ensimmäiset renessanssin merkit näkyivät Turun linnassa, josta tyyli lainattiin ensin aatelis- ja porvariskoteihin sekä myöhemmin talonpoikaisiin asumuksiin.

Renessanssin tuntomerkkejä ovat seinien ja kattojen panelointi sekä ovien peilijaottelu. Pieniruutuiset lasi-ikkunat yleistyivät pikkuhiljaa. Huonekalut, kuten komea kaksiovinen renessanssikaappi, olivat selkeäpiirteisiä ja muodoltaan geometrisia. Kaapin päädyssä saattoi olla voimakas, suora profilointi.

Tältä ajalta oleva tukiristikkojalkainen ja laatikkomainen renessanssituoli on todennäköisesti pitkäaikaisin suomalainen huonekalu. Sen malli säilyi talonpoikaisissa sisustuksissa pitkälti 1800-luvulle saakka.

Barokki

Mahtipontinen barokki (Suomessa 1660-1720) syntyi antiikin klassismin ja renessanssin pohjalta, ja muotoutui hieman erilaiseksi eri maissa. Ranskassa barokista kehittyi hovin loistokas kultabarokki, Pohjois-Euroopassa taas hillitty ja kodikas suuntaus.

Suomessa barokki jäi valtaosin aateliston ja porvariston tyyliksi. Tummasävyisessä barokkihuoneessa oli lankkulattiat, seinillä kangas- tai nahkatapetit ja palkkikatossa koristeellisia maalauksia. Seinillä suosittuja värejä olivat voimakas punainen tai vihreä, ja sen alaosa rintapaneloitiin. Isompien ikkunoiden ja ikkunaruutujen ansiosta huoneet olivat valoisampia kuin ennen. Ensimmäiset kaakeliuunit lämmittivät taloja.

Barokin huonekaluissa tunnusomaista olivat kierresorvatut jalat, ja mukavuutta toivat pehmustettu selkänoja ja istuin. Kaapeissa oli pallomaiset jalat, ja palloaihe toistui myös kristallikruunuissa. Tavallisen kansan parissa barokin vaikutus näkyi eniten huonekalujen runsaissa kukka-aiheisissa koristemaalauksissa.

Rokokoo

Rokokoo (Suomessa 1740-1780) toi sisustuksiin keveyttä, epäsymmetrisyyttä ja koristeellisuutta Ranskan hovin antaman esimerkin mukaan.

Suomessa rokokoo merkitsi kuitenkin loistokkuuden sijaan enemmänkin lisääntyvää mukavuutta ja elintason nousua niillä, joilla siihen oli varaa. Rokokoon myötä sisustukset alkoivat keventyä, värit vaalentua ja huonekalut muuttua mukavammiksi.

Suosittuja värejä olivat helmenharmaa, vaaleanpunainen, vaaleansininen ja vaaleanvihreä. Seinille saatettiin asettaa maalatut kuvio- tai maisematapetit. Sileä paneloitu katto joko jätettiin maalaamatta tai sävytettiin valkoiseksi. Kankaissa toistuivat sirot kukkakuosit tai leveät raidat.

Rokokoon vaikutuksesta huonekalut muuttuivat sirommiksi ja muodoiltaan kaarevammiksi. Tuolien ja pöytien jaloissa oli loiva kaari, tuolien tukiristikko katosi vähitellen ja tuolien yläosasaan tehtiin simpukkaa muistuttava rocaille-kuvio. Kaappien yläosa oli kaareva. Varakkaisiin koteihin hankittiin myös uutuushuonekalu sohva sekä posliiniastioita.

Tässä siis sisustustyylien tuntomerkit antiikista rokokoohon. Sisustussuunnittelijana koen, että vaikka sisustustyyleistä on hyvä olla tietoinen, tyylejä voi ja kannattaa yleensä sekoitella persoonallisen ja mukavan lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Blogisarjan seuraavassa osassa esittelen tyylikaudet uusklassismista modernismiin.